Ilmastonmuutos ja haavoittuvainen pohjoinen ulottuvuus

tekstin laatinut Roosa Kemppi

kuva: pixabay.com

Ilmastonmuutoksesta

 Puhuttaessa pohjoisista alueista on lähes mahdotonta olla sivuamatta niiden luonnonympäristöjä ihailevaan sävyyn. Arktisten maa-alueiden ainutlaatuiset ekosysteemit karuine luontotyyppeineen sekä Pohjoisen jäämeren valtava ikuinen jäätikkö luonnehtivat tätä pohjoisen pallonpuoliskon ihmeellistä aluetta, joka vielä tällä hetkellä toimii maantieteellisenä asuinalueena vain noin neljälle miljoonalle ihmiselle (National Snow and Ice Data Center, 2018), mutta on maapallon biodiversiteetin ja erityisesti ilmasto-olosuhteiden kannalta äärimmäisen tärkeä paikka.

Ilmastonmuutoksen myötä arktiset alueet ovat viime vuosikymmenen aikana nousseet täysin uuteen valoon siitä huolimatta, että lämpötilojen nousun vaikutukset jääpeitteeseen ovat olleet tiedossa jo kauan sitten. Ilmastoa pääasiallisesti lämmittävän kasvihuonekaasun, hiilidioksidin, pitoisuus ilmakehässä on ollut noin 1950 -luvulta asti lähes jatkuvassa nousussa, joten ei liene yllättävää, että myös maapallon vuotuiset keskilämpötilat ovat tavoitelleet viime vuosikymmeninä historiallisia ennätyslukemia (NASA, 2017). Tämä lämmönnousuefekti perustuu kasvihuonekaasujen edesauttamaan kasvihuoneilmiöön, jossa ilmakehään kerääntyneet kaasut estävät maan pinnalle säteilleen lämpöenergian takaisinheijastumista ilmakehän kautta takaisin avaruuteen - tai keräävät kaasua itseensä ja vapauttavat sen myöhemmin. Tällöin kaikki lämpöenergia jää ilmakehän alapuolelle lämmittämään globaaleja ilmamassoja.

Ilmastonmuutos uhkana pohjoisen kautta koko maailmalle

Huoli ”pohjoisesta ulottuvuudesta” ilmaston lämpenemisen kourissa on maan- ja luonnontieteellisestä näkökulmasta etenkin pohjoisella pallonpuoliskolla perustellusti kova, sillä nämä alueet ovat perinteisesti toimineet tärkeinä ilmastoa säätelevinä alueina. Yksi tunnetuimmista sekä eniten uhatuista arktisten alueiden tuottamista säätelypalveluista on valkeiden jäätiköiden tarjoama heijastuspinta. Normaalitilanteessa maan pinnalle päässyt auringon säteily heijastuu jääpinnalta takaisin. Lämpenemisen seurauksena, kun heijastavat jäätiköt sulavat, paljastuu niiden alta merialueella jäätä tummempaa vettä ja mantereella maata. Tämä taas ilmiselvästi vähentää heijastuspintaa, minkä vuoksi säteily absorboituu pintoihin ja jää maan pinnalle (ns. albedo-efekti), jolloin lämpövaikutus taas moninkertaistuu.

Albedo-efektin lisäksi toinen huolestuttava lämpenemisen seuraus on arktisten merialueiden vähentynyt hiilidioksidinliuotuskapasiteetti, sillä lämpimämpään veteen liukenee heikommin kaasuja. Pohjoiset meret ovat hyvin suuressa roolissa maailman ”hiilidioksidinieluina”, joten liuotuskapasiteetin laskiessa jää myös hiilidioksidia enemmän vapaaksi. Tämänkaltaiset jään sulamisesta seuraavat positiiviset palaute-efektit (Euskirchen ym., 2013) ruokkivat käynnissä olevaa lämpenemisilmiötä, jonka vaikutukset ulottuvat ympäri maapalloa.

kuva: pixabay.com

NASA:n nousujohteiset käyrät hiilidioksidi- ja keskilämpötiladatasta saavat rinnalleen samaa trendiä seuraavan kuvaajan, kun tarkastellaan lämmössä riutuneilta pohjoisilta alueilta lähtöisin olevia ilmastonmuutoksen globaaleja seurauksia. Enenevissä määrin sulavista valtavista jäätiköistä nimittäin virtaa meriin yhtä lailla valtavia määriä vettä, mikä nostaa merenpinnan keskimäärisiä tasoja. Ne ovatkin muiden ilmastonmuutosta ilmentävien indikaattorien lailla olleet aiempiin arvoihin verrattuna lähes kaksinkertaisessa nousussa 1990 -luvulta lähtien (Nicholls ja Cazenave, 2010). Merenpinnan nousu on vakava uhka rannikoiden ekosysteemeille ja tätä kautta rannikkoalueiden sosioekonomiselle hyvinvoinnille esimerkiksi tulvimisen ja sen myötä lisääntyneen eroosion aiheuttamien tuhojen vuoksi. Näin suhteellisen pienellä alueella tapahtuvat muutokset voivat voimakkaasti kertautuessaan aiheuttaa peruuttamatonta vahinkoa maailmanlaajuisesti.

Lähteet:

National Snow and Ice Data Center (2018). All About Arctic Climatology and Meteorology: Arctic People. Saatavilla https://nsidc.org/cryosphere/arctic-meteorology/citation.html

NASA/GISS (2017). Global Land-Ocean Temperature Index. Global Climate Change: Vital Signs of the Planet. NASA's Goddard Institute for Space Studies (GISS) Saatavilla https://climate.nasa.gov/vital-signs/global-temperature/

Euskirchen ym. (2013). An estimated cost of lost climate regulation services caused by thawing of the Arctic cryosphere. Ecological Applications. 23(8). Saatavilla https://esajournals.onlinelibrary.wiley.com/doi/pdf/10.1890/11-0858.1

Nicholls ja Cazenave (2010). Sea-Level Rise and Its Impact on Coastal Zones. Science. Vol. 328, Issue 5985. Saatavilla http://science.sciencemag.org/content/328/5985/1517.full