Öljy pohjoisen arvokkaana luonnonvarana - uhka vai mahdollisuus?

tekstin laatinut Taru Tanhuanpää

kuva: pixabay.com

Öljyn etsinnän taustaa arktisella alueella

Kiinnostus Jäämeren pohjan öljyvaroihin on vaihdellut öljyn hinnan mukaan. Öljyn etsintä Jäämeren pohjasta alkoi 1970-luvulla öljyn hinnan noustessa, mutta päättyi 1980-luvulla hinnan taas noustua. 2000-luvun korkeammat öljyn hinnat ovat palauttaneet kiinnostuksen jo aiemmin löydettyihin esiintymiin. (J. Konttinen, 2013). Myös ilmastonmuutoksen aiheuttama merijäätiköiden sulaminen (Ilmatieteen laitos, Ilmasto-opas) on helpottanut öljyn etsintää alueella (A. Bejarano et al. 2017). Arktiselta alueelta on arvioitu löytyvän 90 miljardia barrelia öljyä (USGS, 2008), mikä vastaa noin 16 prosenttia maailman löytämättömistä öljyvaroista (O. Urban, 2015). Öljynporaus arktisella alueella on kuitenkin kallista ja siihen liittyy paljon taloudellisia riskejä. Öljyn etsinnän on arvioitu olevan taloudellisesti kannattavaa, jos öljyn barrelihinta on 100 dollaria tai enemmän. (J. Konttinen, 2013). Öljyn tämänhetkinen barrelihinta on noin 65 dollaria (Neste, 2018).   

Öljynporauksen riskit ekosysteemeille arktisella alueella

Öljyonnettomuuksien torjunnan ja tuhojen korjaamisen vaikeus

Öljynporauksesta aiheutuu lajeille meluhaittaa (A. Anderson, 2010). Öljynporauksen riskit liittyvät kuitenkin ennen kaikkea mahdollisiin öljyonnettomuuksiin (J. Konttinen, 2013). Arktisen alueen ankarat olot eli esimerkiksi kylmyys ja myrskyt hankaloittavat öljynporausta (V. Leinonen, 2013) ja altistavat siten öljyonnettomuuksille. Mahdollisen öljyvuodon sattuessa ne myös vaikeuttavat vuodon tyrehdyttämistä. Kokemus öljyvuodon torjunnasta ja tuhojen korjaamisesta hyisellä merellä on vähäistä. Esimerkiksi Meksikonlahdella vuonna 2010 tapahtuneen öljyvuodon jäljiltä mereen jäi keräämisen jälkeen 92 prosenttia vuotaneesta öljystä, vaikka siellä sääolot ovat arktisia suotuisammat. Asia ei kuitenkaan ole täysin yksiselitteinen, sillä jääpeite voi myös hidastaa öljyvuodon leviämistä helpottaen sen torjuntaa. (J. Konttinen, 2013).

kuva: pixabay.com

Arktisen alueen piirteet, jotka altistavat öljyonnettomuuksien dramaattisemmille haittavaikutuksille

Arktisen alueen on arvioitu olevan muita alueita haavoittuvampi öljyvuotojen haittavaikutuksille. Kylmät olot hidastavat hiilivetyjen hajoamista ja myrkkyjen haihtumista. Arktisten lajien on puolestaan ennakoitu olevan herkempiä öljyn hiilivedyille muun muassa siksi, että niillä on kylmyyden vuoksi paljon rasvasoluja, joten niihin todennäköisesti kertyy enemmän ympäristömyrkkyjä. (A. Bejarano et al., 2017). Yllättävää kyllä, esimerkiksi Bejarano et al. (2017), eivät kuitenkaan löytäneet merkittäviä eroja arktisten ja lämpimämpien alueiden responsseissa öljyn hajoamistuotteina syntyviin hiilivetyihin, polysyklisiin aromaattisiin hiilivetyihin tai naftaleeniin. Myöskään Camus et al. (2015) eivät havainneet selviä eroja arktisten ja lämpimämpien alueiden lajien responsseissa.  

Vaikka arktiset lajit eivät olisikaan lämpimämpien alueiden lajeja herkempiä öljyn hajoamistuotteille, ekosysteeminä arktinen alue on herkkä öljytuhoille. Arktisella alueella elää melko vähän lajeja (A. Bejarano et al., 2017). Siten yhdenkin lajin heikkeneminen tai häviäminen voi vaikuttaa ekosysteemiin dramaattisesti (S. Bäck et al. 2010). Etenkin avainlajien, kuten jäämerenseidin kannan heikentyminen tai häviäminen, heikentäisi koko ekosysteemin toimintaa (Bejarano et al., 2017). Lisäksi ilmastonmuutos heikentää arktisten lajien elinoloja, mikä voi heikentää lajien kykyä sietää lisästressiä kuten ympäristömyrkkyjä (A. Anderson 2010).

Epävarmuustekijät

Arktisen alueen tutkimiseen liittyy monia epävarmuustekijöitä. Ympäristöolosuhteet ovat hyvin monimutkaiset esimerkiksi jääpeitteen ja kausittain vaihtelevan suolapitoisuuden takia. Koska nämä voivat vaikuttaa eliöiden altistumiseen öljyn hajoamistuotteille, laboratoriotestit eivät välttämättä anna oikeaa kuvaa eliöiden responsseista ympäristömyrkyille. Lisäksi arktisten lajien on havaittu reagoivan muita lajeja hitaammin öljystä vapautuviin hiilivetyihin. Tämän arvellaan johtuvan niiden hitaammasta aineenvaihdunnasta. Siten pitkäkestoiset tutkimukset arktisten lajien responsseista ovat tarpeen. (A. Bejarano et al. 2017). Oleellista on myös, mitä lajeja tutkimukseen sisällytetään. Esimerkiksi Bejaranon et al. (2017) tutkimukseen kuului vain kahdeksan arktista lajia, mikä ei välttämättä ole riittävän kattava otos.

Yhteistyö öljynporauksen haittojen ehkäisemiseksi

Pohjoisen ulottuvuuden ympäristökumppanuus ei vaikuta kattavan öljynporauksen haittojen ehkäisyä. Tämä on yllättävää ottaen huomioon, kuinka isot riskit öljynporaukseen arktisella alueella liittyy. Öljy on merkittävä tulonlähde Pohjoiseen ulottuvuuteen kuuluvalle Venäjälle: energiasektorin osuus valtion vientituloista on noin 60%.  Öljyteollisuuden arvioidaan kattavan noin 40% Venäjän valtion budjettituloista. (Tulevaisuusvaliokunta 2007). Koska Venäjä on riippuvainen öljytuloista, olisi yhteistyö öljynporauksen haittojen ehkäisemiseksi tärkeää. Toisaalta juuri siksi aihe voi olla arka. 

Arktisen neuvoston piirissä puolestaan toimii Arktisen avomeritoiminnan viranomaisfoorumi, jonka tavoitteena ehkäistä meren saastumista öljyllä. Arktinen neuvosto on Pohjoismaiden, Venäjän, Yhdysvaltojen ja Kanadan muodostama hallitustenvälinen foorumi, joka pyrkii edistämään kestävää kehitystä ja ympäristönsuojelua arktisella alueella. (Ulkoministeriö, 2017)

Lähteet/Kirjallisuutta

Anderson A. Kun arktis sulaa- elämä, kuolema ja politiikka arktisella alueella. Art House 2010.

Bejarano A., Gardiner W., Barron M., Word J. Relative sensitivity of Arctic species to physically and chemically dispersed oil determined from three hydrocarbon measures of aquatic toxicity. Marine Pollution Bulletin 2017.

Bäck S., Ollikainen M., Bonsdorff E., Eriksson A., Hallanaro E, Kuikka S., Viitasalo M., Walls M. Itämeren tulevaisuus. Gaudeamus 2010

Camus L., Brooks S., Geraudie P., Hjorth M., Nahrgang J., Olsen G.H., Smit M.G.D. Comparison of produced water toxicity to Arctic and temperate species. Ecotoxicology and Environmental Safety 2015.

Ilmatieteen laitos. Napamerien jääpeite hupenee. Ilmasto-opas.

https://ilmasto-opas.fi/fi/ilmastonmuutos/ilmio/-/artikkeli/4be2265d-15bd-43c4-828f-f1224960ef47/napamerien-jaapeite.html (Viitattu 1.4.2018)

Konttinen J. 2013. Jäämeren porauksissa muhii valtavia riskejä. Helsingin Sanomat. https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000002682184.html (Viitattu 1.4.2018)

Neste (2018) Raakaöljyn hinta.
https://www.neste.com/fi/fi/konserni/sijoittajat/markkinatietoa/raaka%C3%B6ljyn-hinta

Ulkoministeriö (2017): Keskeiset arktiset toimijat.
http://formin.finland.fi/public/default.aspx?nodeid=49685&culture=fi-FI&contentlan=1 (Päivitetty 1.6.2017, viitattu 9.4.2018)

Tulevaisuusvaliokunta 2007. Toim. Kuusi O., Smith H. & Tiihonen P. Venäjä 2017- kolme skenaariota.
https://www.eduskunta.fi/FI/tietoaeduskunnasta/julkaisut/Documents/tuvj_2+2007.pdf (Viitattu 9.4.2018)

Urban O. Future of the Arctic Oil Reserves. Stanford University 2015.
http://large.stanford.edu/courses/2015/ph240/urban2/ (Viitattu 9.4.2018)  

U.S. Geological Survey 2008 http://large.stanford.edu/courses/2015/ph240/urban2/docs/fs2008-3049.pdf

(Viitattu 1.4.2018)

Leinonen V. 2013. “Öljymaailman Eldorado” kartalla: tätä Venäjä hamuaa arktisilta merialueiltaan. YLE.  https://yle.fi/uutiset/3-6866493 (Viitattu 9.4.2018)